Puolukkanapit

Minä olen ehdottomasti alkuruokaihminen. Mitenkö se ilmenee? Ravintolassa otan aina alkuruoan, ja alkuruoat ovatkin yleensä koko menun parhaita annoksia. Kotonakin teen lähtökohtaisesti aina alkuruoan. Jälkiruoka saattaa helposti jäädä laittamatta, tai se korvataan vaikka hyvällä suklaalla, mutta alkupalan teen yleensä aina (no siis ei tietenkään arkisin, mutta ymmärsitte varmaan). Illallista suunnitellessa alkuruoan ideointi on kaikkein hauskinta ja myös luovinta. Minä siis  lievästi sanottuna pidän alkuruoista.

Siksi kokkaavien siskosten syyskuun ruokahaaste oli erityisesti mieleeni, tarkoituksena kun on suunnitella alkuruoka itse keräämistään metsänantimista. Ja eikun tuumasta toimeen. Uusi talommehan rakentuu metsän reunaan, joten montaa metriä ei tarvinnut kulkea haastetta toteuttamaan. Ja samalla sai vietettyä ihanaa laatuaikaa koiran kanssa. Voi että se taas nautti painella metsässä. Tavoitteenani oli löytää puolukoita, sillä olin suunnitellut tekeväni niistä hyydykkeitä, tai mitäköhän nämä nyt olisivat. Viime vuonna tein vastaavan luonnonantimet-haasteruoan muun muassa sienistä, joten nyt jotain uutta taas.

Ei muuta kuin suloinen kirpputorilöytöni mukaan ja puolukoita tiirailemaan.

Löytyihän niitä. Koira söi innoissaan kädestäni kaikki perkaamani raa'at puolukat. Huh huh.

Todistusaineistoa, itse on kerätty. Tähän ruokaan ei menekään kuin parisen desiä.

Kokeiluni onnistui kyllä ihan hyvin. Maku oli rosmariinin ansiosta ihanan metsäinen. Mieskin totesi heti ensi puraisun jälkeen, että “nam” ja “onpas metsäinen maku”. Eli aion tehdä näitä toistekin, sopisivat esimerkiksi uuden vuoden coctail-pöytään. Mutta pientä kehitystä kaipaa vielä, lähinnä ulkoasun osalta. Minulla kun ei ollut tähän sopivia muotteja. Käytin nyt puolukkahyydykkeisiin ihan kaupan kertakäyttöisiä italialaisia muffinssivuokia, jotka ovat nappeihin nähden aivan liian isoja. Tarkoitus siis olisi ollut tehdä sellainen kaunis, sormustimen kokoinen puolukkakakku juuston päälle (puolet nappia pienempi). Mutta nyt ne ovat nappia suurempia… Ja vielä, juuston olisin halunnut leikata pyöreäksi, juuri napin kokoiseksi, mutta siihenkään ei sattunut sopivaa renkulaa, ja veitsellä en jaksanut lähteä ympyröitä leikkelemään. Joten, keittiökaupaan muottiostoksille, mars (ennen uutta vuotta)! Mutta siis maku oli hyvä, ja se on pääasia. Tämän voi tietenkin tehdä myös pehmeään ruisleipään, jolloin syöminen helpottuu.

Metsäisiä puolukkanappeja. Ulkoasussa on vielä viilaamisen varaa...

Puolukkanapit
(noin 12 kpl)

2 dl puolukoita
2 dl vettä
1 dl hyytelösokeria
1 rkl tuoretta rosmariinia
2 rkl puolukkasurvosta

Jaa puolukat vuokiin. Kiehauta vesi ja lisää hieman puolukkasurvosta antamaan väriä. Silppua rosmariini pieneksi ja lisää puolukkaveteen. Lisää hyytelösokeri veteen koko ajan sekoittaen ja kiehauta uudelleen. Annostele hyytelösokeriliemi ruokalusikalla vuokiin ja anna hyytyä. Laita vuoat jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Jos käytät pienempiä vuokia, niin tästä määrästä tulee luonnollisesti enemmän hyydykkeitä.

Palttoonnappeja (tai tuoretta ruisleipää)
Kuusamo-savujuustoa
Mascarpone-juustoa
Tuoretta rosmariinia koristeluun

Leikkaa savujuusto sopiviksi paloiksi ja asettele palttoonnappien päälle. Laita päälle puolukkahyydykkeet ja koristele mascarponella sekä tuoreella rosmariinilla. Ja ei kun herkuttelemaan!

Näitä ei voi koota etukäteen, sillä palttoonnapit pehmenevät muutamassa tunnissa. Mutta hyydykkeet voi tehdä valmiiksi vaikka edellisenä päivänä.