Skip to content

Uusi valurautamorttelini

elokuu 23, 2010

Taas on ihminen pienestä onnellinen. Toivoin valurautaista morttelia ja sainkin sellaisen mieheltä nimpparilahjaksi (tosin lähes kuukauden myöhässä, joten lahjan mukana tuli korkoja). Olen sitä tuossa pöydällä nyt ihastellut ja miettinyt, että mitähän ihanaa tahnaa ensimmäiseksi teen. Tänään se pääsi jo testiin, kun murskasin hauduttelemaani hernariin mauste- ja mustapippureja. Aivan loistava vekotin! Pippurit murskaantuivat kuin ei mitään. Tätä ei voi verrata ollenkaan hyllyssä majaileviin muihin mortteleihini (kivinen ja metallinen). Ja muotokin on huippu, tässä korkeassa kulhossa pysyy kaikki murskattavat sisällä, eivätkä lentele pitkin pöytiä, kuten matalammissa. Ai ai, olipas ihana lahja, hyvin toivottu!

Kyllä valurauta jotenkin aina voittaa.

Mainokset
6 kommenttia leave one →
  1. elokuu 24, 2010 12:27 pm

    Hei! Näin, että sinäkin olit osallistunut elokuun ruokahaasteeseen! Ihana näköinen resepti! (ja todella mukava blogi muutenkin!) Tuli mieleen, että voisin minäkin kokeilla valurautamorttelia – mulla on nimittäin kotona sellanen kivinen mortteli, jota käytän varsinkin intialaisen ruoan tekoon, mutta en ole ollut erityisen tyytyväinen siihen. Tuntuu, että jotkut ainekset ei hienonnu ollenkaan, ja toisaalta osa mössöstä sinkoilee sitten ulos astiasta kuten sanoit. Hyvä idea tuo valurautaversio!! (mulla olisi synttärit tulossa jonkin ajan päästä, pitänee veikata miehelle ;)….. )

    • Kirsikka permalink*
      elokuu 24, 2010 4:47 pm

      Kiitos! Tätä morttelia voin kyllä suositella. Kurkkasin blogiasi, uusi tuttavuus minulle. Mahtavaa, RAKASTAN italialaista ruokaa (ja viiniä).

  2. elokuu 25, 2010 1:30 pm

    Onpa nätti mortteli! Itselläni on puinen,mutta ei se kyllä läheskään ole tuollaisen valurautaisen veroinen.
    Kävin läpi blogiasi:upeita kuvia ja ohjeita:-)

    • Kirsikka permalink*
      elokuu 25, 2010 5:16 pm

      Oi, kiitos Yaelian! Puisella saa tehtyä hyvin guagamolea, siihen en ehkä tuota valurautaista käyttäisi. Ehkä…

  3. anoppi permalink
    elokuu 27, 2010 6:45 pm

    Onkohan poikani muistanut, että äidillä on painava messinkinen mortteli n. 40-50-luvulta peritty….Vihje: aika tarpeeton. Katsotaanko kun telette käymään?

    • Kirsikka permalink*
      elokuu 27, 2010 7:40 pm

      No, anoppi, poikasi muistin aikas hyvin tietäen: ei varmasti ole! 😀 Ja se sun antama ISO kivimortteli on kanssa kovassa käytössä, kun sillä saa hyvin pähkinät ja vastaava mysliin. 🙂 Kivakiva, katsotaan vaan sitä messinkistäkin, kun tullaan käymään (tosin hetki menee, kun pitäs ensin yks talo rakentaa).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: