Skip to content

Kanttarellipizza

syyskuu 4, 2010

Joskus (tai no, omasta mielestäni loppujen lopuksi aika usein) yksinkertainen on ruoanlaitossa parasta. Hyviä, selkeitä perusmakuja ja vain muutama raaka-aine kerrallaan. Tylsää? Ehkä, mutta hyvää, minusta ainakin. Monesti liiallinen kikkailu eri makujen kanssa kostautuu. Ja tässä kanttarellipizzassa yhdistyi kantterelli ja mozzarella. Simppeliä, mutta aivan mielettömän hyvää.

Mies on tänään illalla omissa menoissaan ja päätin herkutella yksikseni munakoisopizzalla. Tarvikkeet olin hamstrannut jo perjantaina. Kävimme aamupäivällä yhdessä kaupunkiretkellä Loviisassa ja pakko oli ostaa sieltä torilta kanttarelleja. Olivat ensinnäkin kotimaisia, toiseksi edullisia, kolmanneksi puhtaita (en ole koskaan ostanut noin roskattomia kanttiksia!) ja vielä neljänneksi aivan valtavan kokoisia. Ja koska olin päättänyt tehdä illalla pitsaa (suunnitelmaahan ei siis voinut vaihtaa), päätin töräyttää kanttarellit siihen. Ja hyvä, että töräytin. Tein myös sen munakoisopizzan, mutta se oli niin valjun makuista tähän verrattuna, etten taida mainita siitä mitään. Siis olisi se varmasti hyvää, mutta kun lautasella on toinen pala kanttispizzaa, niin ei maistunut miltään. Turha kai mainita, että tämä kanttarellipizza oli siis hyvää?

Kanttarellit sopivat näköjään myös pitsaan.

Kanttarellipizza

1/2 annos pizzataikinaa (alla)
2 kauhallista tomaattikastiketta (alla)
1 l kanttarelleja
Voita, suolaa
1 mozzarellapallo
Mustapippuria

Pieni tarvittaessa suurimmat kanttarellit. Paista kanttarellit voissa rapsakoiksi, mausta suolalla. Levitä pizzan päälle tomaattikastike. Asettele sitten viipaloitu mozzarella ja päälle kanttarellit. Rouhi päälle mustapippuria. Paista 250-asteissa uunissa noin 10-12 minuuttia. Itse käytin paistossa pizzakiveä, toinen vaihtoehto on oliiviöljyllä voideltu folio.

Pizzapohja (1 isohko tai kaksi pienempää)

1,5 dl vettä
15 g tuorehiivaa
0,5 tl hienoa merisuolaa
1 tl sokeria
3 dl durumjauhoja
3 rkl oliiviöljyä

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja sokeri. Vaivaa jauhot joukkoon pikkuhiljaa ja kaada vielä oliiviöljy. Alusta taikinaa vähintään 5 minuuttia. Anna kohota liinan alla tunti. Painele taikinasta ilmat ja kauli tai taputtele käsin pyöreä pohja, paksuus hieman alle puoli senttiä.

Pizzapohjan alkuperäinen resepti Olivia-lehdestä.

Tomaattikastike

5 tomaattia
Reilu loraus oliiviöljyä
2-4 valkosipulin kynttä
1-2 tl sokeria
1 tl suolaa
Muutama basilikanlehti
Mustapippuria

Kaada oliiviöljy kasariin. Pyörittele valkosipuliviipaleita hetki öljyssä. Lisää tomaattilohkot ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen puolisen tuntia, eli kunnes tomaatit ovat murskautuneet ja neste osittain haihtunut. Mausta.

Advertisements
8 kommenttia leave one →
  1. syyskuu 5, 2010 8:52 am

    Ihan varmasti hyvää, kyllä yksinkertainen on parasta. Olen joskus tehnyt suppilovahveropizzaa, sekin oli ihanaa.

    • Kirsikka permalink*
      syyskuu 5, 2010 11:17 am

      Suppilovahveropizza, mmm, kuulostaa hyvältä! Raksapuuhien keskeltä en taida tänä syksynä sienimetsään ehtiä, mutta pistän toivoni työkaveriini. Hän nimittäin nauttii sienien keräämisestä ja poimii niitä litrakaupalla, muttei itse syö sieniä (hullu…). Joten jaossa on töissä joka syksy suppiksia. Sitten voisi suppispitsaa kokeilla. Kiitos vinkistä;).

  2. syyskuu 5, 2010 1:44 pm

    Hyyyyvännäköistä pizzaa!! Olen itse sitä mieltä, että hyvälaatuisista raaka-aineista tehty, usein yksinkertainen ruoka on parasta: kun ainekset ovat ykkösluokkaa ja makuja on yhdistelty osaavasti, lopputulosta ei voita mikään! Tuo tuollainen sienipizza on hyvin suosittu meidän alueella (etelä-Abruzzo). By the way, tulin juuri Suomeen, ja niitä omenoita on juuri niin paljon kuin ajattelinkin, joten ensi viikolla alkaa leipomistalkoot 🙂

    • Kirsikka permalink*
      syyskuu 6, 2010 6:58 pm

      Mitäs sieniä siellä teillä Italiassa kasvaa ja käytetään? Onko kanttarelleja kanssa? Joo, niitä omenoita riittää, että essua päälle vaan:).

  3. syyskuu 9, 2010 3:21 pm

    Italiassa käytetään todella paljon tuontisieniä. Tatit on ehdottomasti eniten käytetty sienilaji. Muiden lajien osalta en ole mikään asiantuntija, mutta tiedän, että vuoristossa ja pohjois-Italiassa kasvaa paljon kotimaisiakin (italialaisia) sieniä. Mutta olen myös kuullut, että pohjois-karjalassa on sienten tuottajia/kerääjiä, joiden lastista suurin osa menee suoraan Italiaan…

    • Kirsikka permalink*
      syyskuu 9, 2010 4:57 pm

      Niistä italialaisten herkkutattireissuista Suomeen olen minäkin kuullut. Mielenkiintoista.

  4. MikroSami permalink
    syyskuu 4, 2011 4:55 pm

    Kanttarellit kannattaa paistaa ensin ilman voita, niin kauan että kaikki neste haihtuu. Tämän jälkeen voi mukaan kuvioihin niin lopputulos on 100%

    • Kirsikka permalink*
      syyskuu 7, 2011 4:51 pm

      MikroSami, tuo on tosiaan se ehkä perinteisempi tapa. Tosin minusta tulee parempaa heti rasvan kanssa, mutta molempi parempi:).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: