Skip to content

Ravintola Farang

maaliskuu 15, 2011

En taida olla ainoa ruokabloggaaja, joka katsoo Master Chefiä? Ohjelman innoittamana kävimme Miehen kanssa tänään testaamassa Ravintola Farangin, Mies tosin oli käynyt siellä jo aiemminkin. Täytyy kyllä kehua, ruoka oli tosi hyvää. Tässäpä pitkästä aikaa ravintolafiilistelyä, olen jotenkin laiska kirjoittelemaan ravintoloista.

Haasteena kokonaisuudessa ehkä oli se, että aasialainen makumaailma on kovin, jos ei nyt yksitoikkoinen (älkää käsittäkö väärin, olen suuri aasialaisen ystävä), niin samankaltainen. Eli tavallaan ruoat olivat ehkä turhan samankaltaisia toistensa kanssa. Idea on siis tilata kaksi tai kolme annosta per kaksi henkeä ja jakaa annokset. Ihana ajatus, saa maistella useita ruokia ja muutenkin yhteisöllinen syöminen on hauskaa. Mutta ehkä kaipaisin suurempia eroja annosten makujen välille, vaikka ne herkkuja olivatkin.

Alkusnacksit olivat aivan ihania, rakastuin niihin, vaikka niiden syöminen oli turhan sotkuista. Mies otti betel-lehteä ja miekkakalaa, minä betel-lehteä ja tempehiä. Alkusnacksi oli siis tarkoitus kääräistä lehteen ja syödä sormin. Hauska idea jälleen, mutta kastiketta pursuili sen verran, että käsipesulle mars.

Pääruoaksi otimme kolme annosta (mikä oli kahdelle kyllä liikaa, jälkiruoalle ei jäänyt toivoakaan): pehmeäkuorista taskurapua, vihreää currya, lohta ja katkarapuja ’chili jam’ sekä morning glory, rapeaa ”suola&pippuri” tofua. Taskurapu oli miehen suosikki, itse ihastuin totaalisesti tuohon tofuun. Kalaruoka jäi kauas näiden kahden taakse, se oli todella arkinen ja ”tavallinen” verrattuna nähin kahteen muuhun. Nuo kaksi annosta olivat taivaallisia, tosin minulle aivan liian suolaisia. Syöminen pelkällä haarukalla ja lusikalla ei ollut oikein makuumme, mieluummin puikot tai sitten ihan perinteisesti haarukka ja veitsi, kiitos.

Palvelu oli aivan loistavaa, pitkästä aikaa tunsi itsensä oikein tervetulleeksi ravintolaan. Sisustus on aika hallimainen, kaipasin pientä luksusta, esimerkiksi mustat (tai valkoiset) pöytäliinat olisivat tuoneet sitä. Suosittelen ehdottomasti Farangia ja aion käydä toistekin, mutta mikään fine dining -paikka se ei minun mittapuullani ole, vaikka hinnat sitä tasoa taas ovatkin. Eli lauantai-iltana kaveriporukalla remufiiliksellä kyllä, kahden romanttisesti kullan kanssa ei.

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: