Skip to content

Simpukoita viinissä

maaliskuu 25, 2011

Äippäliini oli taas eilen meillä yökylässä ja päätimme herkutella simpukoilla. Äitini ei ollut koskaan valmistanut sinisimpukoita (en minäkään mikään konkari ole, mutta joskus olen tehnyt), eikä hän ollut varma, oliko edes ikinä syönyt niitä. Tästä oli puhetta edellisellä vierailukerralla ja illallismenu oli sillä selvä.

Äippäliini pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa simpukoiden valmistusta. Ja hyvinhän tuo onnistui, ei ole vaikeaa ollenkaan.

Päätin noudattaa tässä oikein huippuperinteistä reseptiä, eli kaivoin ohjeen Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet -ruokaraamatusta. Lopputulos oli oikein maukas hyvin traditionaalinen simpukka-annos. Ensikertalainen piti kovasti, ja jopa Mies, joka ei ole jotenkin lämmennyt sinisimpukoille (osterit menee kyllä…) aiemmin, söi oikein hyvällä ruokahalulla. Ohje on hyvä perusohje, josta voi sitten lähteä rakentamaan omaa bravuuriaan. Itse ainakin aion seuraavaksi hieman varioida tätä, eli lisää maukkautta ehkäpä kalaliemellä, tai ainakin hieman suolaisuutta haluan liemeen mukaan. Ja valkosipulin ystävänä tämä jotenkin huutaa valkosipulia. Näin seuraavalla kerralla, mutta nyt Childin mukaan.

Äyriäisannokset tarjoillaan ravintoloissa usein sellaisenaan, lisukkeenaan korkeintaan leipää. Olen aina kaivannut kokonaisuuteen vähän tarttumapintaa ja ruokaisuutta. Niinpä teimme lisäksi raikkaan salaatin ja keitimme uudet perunat simpukoiden kylkeen. Tarjolla oli tietenkin vielä hyvää rustiikkista maalaisciabattaa.

Itse kaipaan äyriäisten oheen perunaa, mutta leipä on vähimmäisedellytys, että maukkaan liemen saa nautittua.

Varasin simpukoita varmuuden vuoksi 2 kg, mutta se oli aika runsas määrä kolmelle hengelle. 1,5 kg olisi riittänyt. Mutta eipä hätää, ylijääneistä tein tänään kermaisen simpukkapastan ja ai että oli hyvää. Siitä lisää myöhemmin.

Simpukoiden käsittely

Simpukoiden tulee olla eläviä, kun ne valmistetaan. Siksi kalatiskiltä suositellaan, että simpukat ostetaan samana päivänä, kun ne aiotaan tehdä. Yleensä tiskillä tsekataan simpukat läpi, eli siellä jo poistetaan kuolleet yksilöt. Silti on hyvä tietää muutama perusjuttu, itse ainakin tarkistan simpukat vielä kokkausvaiheessa.

Eli simpukat ensin harjataan (kuori on hieman limainen / likainen) juoksevan veden alla. Samalla niistä voi poistaa karvatupsun eli parran. Tässä yhteydessä on hyvä testata, onko simpukka elossa: kopauta simpukkaa altaan reunaan. Jos simpukka on elossa, se ”pelästyy” ja menee kiinni. Jos simpukka ei liikahda ollenkaan, vaikka kopautat ja/tai laitat sen juoksevan veden alle, se on kuollut. Heitä kuolleet simpukat suoraan roskiin.

Edelleen kun simpukat keitetään, ne avautuvat. Jos joukossa on kiinni jääneitä simpukoita, ne tulee jättää syömättä.

Simpukat viinissä

2 kg eläviä simpukoita
1 plo kuivaa valkoviiniä (valitse äyriäisille sopiva viini; talon kalleinta pulloa ei kannata käyttää, muttei halvintakaan: huono viini ei muutu keitettäessä hyväksi)
3 salottisipulia
1 ruukku persiljaa
Pieni laakerinlehti
Noin 1/2 tl timjamia
3 valkopippuria
Noin 25 g voita

Harjaa ja testaa simpukat (kts. yllä). Silppua salottisipulit pieneksi silpuksi ja hienonna persilja. Varaa iso kattila ja heitä sinne sipuli, viini, voi ja mausteet, paitsi jätä persiljasta puolet koristeluun. Keitä lientä parisen minuuttia, että alkoholi viinistä haihtuu. Liemen tulee kiehua oikein kunnolla, kun heität sekaan simpukat. Keitä niitä reilusti kiehuvassa liemessä kannen alla 5 minuuttia. Heiluttele kattilaa välillä. Valmiit simpukat ovat avautuneita. Asettele simpukat tarjoilukulhoon tai lautasille ja kaada lieme päälle. Koristele persiljasilpulla. Tarjoa heti.

Advertisements
3 kommenttia leave one →
  1. äippä permalink
    maaliskuu 26, 2011 2:14 pm

    Jee, hyvää oli. Mutta kun ei enää tuu niin paljon kokkailtua, niin toisaalta työläs, toisaalta lopultakin helpohko. Kahteen kiloon mahtuu yks sun toinenkin simpukka ja jokainen pitää käsitellä. Mutta helposti selvisi se, oliko elävä. Kuori meni tosiaankin ihan kiinni, kun kopautin ja harjailin. Voisin myös liputtaa tuon valkosipulin ja hiukan suolaisemman liemen puolesta:D. Mutta oli kivaa kokkailla yhdessä! Kiitos!

    • Kirsikka permalink*
      maaliskuu 27, 2011 4:15 pm

      Äippä, yhdessä kokkailu on parhaimpia ajanvietteitä, mitä tiedän:D. Joo, eipä näitä pelkästään itelle tulis laitettua, ei. Siihen liian työläs. Mutta kokeilunhaluisille vieraille (joita on vaan vähän harvassa:).

Trackbacks

  1. Sinisimpukoita | Tsiiskakku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: